Paras joulu ikinä, the best Christmas ever

Kuusi tuikkii keskellä olohuonetta. Aamusauna on lämpenemässä. Koti hiljeni, sillä jälkikasvu starttasi kohti pohjoista, mielessään mummola ja sen lähellä sijaitseva laskettelukeskus. Tiedossa on myös serkkuenergiaa.

The Christmas tree twinkles in our sitting room. I've switched on the sauna for the morning. The house quieted down, as our younger generation has taken off to the North to visit grandparents and to enjoy a ski resort just nearby. I suspect also cousins will add energy to the vacation.

Joulu oli sen verran kokonaisvaltainen kokemus, että siitä on vaikea lausua nyt oikeastaan yhtään mitään. Saako aikuisena vielä sanoa, että "paras joulu ikinä", kuten myös 11-v poikani hoki useampaan otteeseen?

Christmas was such a comprehensive experience, that it is quite impossible to give any kind of a statement about it. Is an adult still eligible to say, that "this was the best Christmas ever", as did our 11-year old boy several times?

Aattona söimme syömästä päästyämme: riisipuuroa, väliin mahtui juustokattaus ja  illalla nautittiin kolmen kattauksen illallista. Tunnelmasta minä itse pidin eniten: kynttilöistä, kuusesta, takasta ja ihan itse näytellystä jouluevankeliumista. Kukaan ei kinannut, lapset jaksoivat hienosti odotella aamulla kuusen alle aseteltuja lahjoja. Pieni sukulaistyttö hössötti syötävän suloisesti nuken, nallen, ja kaiken maailman touhujen parissa. Isomummi voitti aattoyön trivialin.

On Christmas eve (that's when we celebrate around here) we pretty much ate meal after meal. First we had some traditional rice porridge for late breakfast, then we just had time to enjoy a humongous cheese platter before going on to a dinner of three settings. However, most of allI enjoyed the atmosphere: the candels, the tree, the fireplace and a Christmas story we re-enacted with all the ten of us present to enjoy the day and sleep over. No one fussed, the kids did a wonderful job keeping their cool as they looked at the presents under the tree for the whole day before opening them in the evening. Our litte niece was just overly cute as she played with a doll and a teddy and arranged stuff for the whole day. The great grandmother won the Christmas night's Trivial Pursuit-game.

Nyt tosiaan siisti, tuikkiva hiljainen koti tuntuu ihan uudella tavalla käyttöön otetulta. Ensimmäinen joulu uudessa kodissa toimi, tilaa oli enemmän kuin riittävästi, jokaiselle löytyi oma soppi. Keittiö pelasi, tiskiä pestiin pesemästä päästyä ja jääkaappikin veti juuri ja juuri kaiken tarpeellisen sisäänsä.Nyt on aika nauttia vähän kahdenkeskeisestä ajasta. Miten, missä ja milloin, siitä kerrotaan sitten vasta myöhemmin :D

Anyhow now we have a clean twinkling, quiet home and it feels like it has finally been taken into proper use. This was our first Christmas in our new home and it all worked well. We had enough space, everyone found a good place to sleep. The kitchen worked beautifuly, and the fridge pretty much took everything in. Now it's time to take some time off and enjoy life, just the two of us. Where, how and when, I'll save that for later :D

 

Hyviä lomia! Happy holidays!

Joulu saa tulla, let Christmas begin!

Tänään meille kannettiin kuusi sisään. Se oli lievä shokki. Se oli vähän pienemmän oloinen, kuin mitä oli tarkoitus. Kuusen etsimisestä saisi ihan oman tarinansa, mutta jätän sen väliin. Lopputulema: kohtuullisen kallis, viljelty kuusi ostettuna suoraan verkossa ilman, että kukaan tietää, miltä se näyttää. Sika säkissä, sanoisin. Lyhytkin oli, mutta luovutimme jokin ilta viime viikolla kahdeksan maissa, kun mies ei ollut vielä kotiin saakka ehtinyt töiden jälkeen kuusiprojektin takia.

Today we had the Christmas tree come inside. It was a mild shock, as it was a bit smaller than expected. Anyhow, it is quite expensive (I called him home at eight one night: take whatever is available, and come home), really nicely formed and unfortunately bought in a net so we had no idea what to expect as we opened it in our hall to defrost.

Tänään se tuli sisään ja näytti ihan säälittävältä rassukalta. Se oli ihan vähän korkeampi, kuin minä (ja minähän siis olen tappi), se pönötti säälittäväsi oksat luikkuna ylöspäin eteisen kaakeleilla odottaen, että lämpö alkaisi vähän levittelemään havuja. Pojat yhtyivät pikkuhiljaa kauhisteluihini: "tuli sitten tuollainen, pieni mutta pönäkkä!" "Vähän niinkuin emäntäkin!" Mieheni siinä yritti sukia oksia alemmas, juu kyllä siitä hyvä tulee, (vai pitäisikö lähteä ostamaan marketin pihasta toinen), no mutta sehän on vain muodokas...

Well it appeared to be quite a sorry sight. It stood there, hardly taller than me, all branches facing up, waiting for a little warmth to kick in. As it unfolded slowly, I gave a statement: short and perhaps a bit chubby. My husband was there to correct: "No, not chubby, but it has curves..."

Lapset keskittyivät isommalla joukolla mesomaan Band Heron tahtiin samalla kun minä yritin luoda joulufiilistä availlen kuusen valojen kierteitä, kiemurrellen huoneesta toiseen. Oli siinäkin muuten tilannekuva: neljä, vai oliko niitä viisi poikaa ulvomassa Bon Jovia ja hakkaamassa rumpuja, minä siinä sommittelin palloja oksille: "Haluaako joku auttaa?" "You give loooove a bad name", vastasi poikakuoro. Pojat ovat niiiin erilaisia kuin tytöt, tai mistä minä tiedän. Itse ainakin odotin intopinkeänä kuusen koristelua, ja niin taidan tehdä vieläkin!

As the boys concentrated on making a commotion with Band Hero with a bigger crowd, I tried to get into the Christmas spirit by opening uo the twisted tree lights, making my way from one room to another. I'll give you a still picture: four or five boys yelling a Bon Jovi song and beating the drums, as I was trying to make an artistic point by hanging decorations. "Does anyone want to help?" And they all replied: "You give loooove a bad name!"

Muutamien jalkapalloharkkojen ja yhden pariksi tunniksi pihoille kadonneen lapsen tavoittamisen jälkeen lähdimme vielä ihanien ystävien luo illalliselle. Lahjoja vaihdeltiin, hyvää ruokaa ja juomaa kului, lapsetkin sijautuivat niin, ettei lähdöstä meinannut tulla kahdeksan aikoihin mitään. Kotona kuitenkin otimme varaslähdön jouluun: katsoimme dvd:ltä kaikki yhdessä sohvalla loikoillen Mr. Beanin joulun, jonka jälkeen pojat keksivät, kuinka välttää sänkyyn meno. Kumpikin raahasi peiton kuusen eteen ja lueskeli sarjakuvia kuusen katveessa. Eihän sellaisia sovi unille lähettää! Voi kunka hetki oli kerrassaan idyllinen!

After a few football practices we still made our way to some friends' home for dinner. Little gifts were exchanges and we enjoyed good food and drinks, and the kids liked it so much they hardly wanted to leave at eight. At home we still took some family time and slouched on the couch, watching Mr. Bean's Christmas. After that the kids got a great idea how to avoid going to bed. They pulled out their balnkets and took them just next  to the decorated tree. Then they took time off, reading comic books by the tree. Oh how idyllic!

Kinkku pujahtaa tänä yönä vielä uuniin. Huomenna mieheni ajaa lapset yhdeksi yöksi mummolaan (kiitos mummi <3) jotta saan rauhassa imuroida, vaihtaa vuodevaatteita, sekoitella sienisalaattia, hyydyttää karpalokakkua, paistaa kalkkunaa, tehdä täytettyjä kananmunia ja viipaloida lohta. Paljon youtube-joululauluja tulen myös kuuntelemaan! 

This night there's still a ham I need to roast in the oven. Tomorrow my husband's taking the kids to grandma's for one night so I can do all preparations without distractions. I need to vacuum, change beddings, blend up salads, curdle cranberry tart, roast turkey, make eggs with a mayo filling and slice up salmon. And I'm going to listen to an awful lot of youtube Christmas music

 

Hyvää joulua kaikille!

Merry Christmas, everyone!

Paljon melua yhdestä kiukaasta

Kiuas on saapunut postista.
Hurraa, joulusaunaan päästään!

Edellinen pamahti lokakuun lopulla.
Se oli se viikonloppu, kun venyin yli-inhimilliseen suoritukseen, ainakin omasta mielestäni. Näin se suunnilleen meni:

Jahkasimme mieheni kanssa asiaa puolitoista kuukautta. Poikkeuksellista. Tilanne oli kuitenkin se, että häntä oli pyydetty Lappiin reissuun muutaman hyvän patikointikaverin kanssa, ja olivat toiset miehet anoneet lomansakin mieheni toiveiden mukaisesti juuri tietylle viikolle, joka ei ole poikien synttäriviikko, kuten viime vuonna pääsi pahasti käymään.
Lojaaliutta siis sinne suuntaan.

Kunnes tuli sitten se sähköposti, että kummankin pojan jalkkisjoukkue on ilmoitettu samana viikonloppuna läheiseen kaupunkiin isoon turnaukseen, kauden kohokohta! Pojat intopinkeinä suunnittelivat reissua, me kävimme iltaisin tiukkoja keskusteluja siitä, kumpi joustaa. En mielestäni kyennyt kahden pojan huoltomieheksi vieraassa kaupungissa, kun kummallakin oli oma otteluohjelma. Se tarkoittaisi, että aina jompi kumpi oli jätettävä yksin, ja viikolle oli luvattu reippaasti viilenevää keliä ja jopa syysmyrskyä. Hienoa.

Tällä kertaa minä joustin.
Kun mieheni pakkasi rinkkaa yömyöhään, muistuttelin, että olisi järkevä kanssa kaivaa jostain poikien tekniset kerrastot, hanskoja, pipoja ja tuubeja kaulalle. Hän kun yleensä hoitaa enemmän näitä hommia.

Ilta ennen lähtöä oli jotenkin kaoottinen. Pakkasin kaksi futislaukkua, pelivaatteet, maalivahdinvaatteet, kaikkea mahdollista lämmikettä ja varavaatetta, retkituoleja, evästä, juomisia, energiapatukoita, varanappiksia, lämpimiä kerrastoja ja housuja, sateenvarjoja ja jopa hammasharjat siltä varalta, että jäisimme hotelliin. Olin kyllä ajatellut ajaa kotiin yöksi. Olisi mukava kököttää hetki yksin kaiken hulinan jälkeen.

Aamu starttasi loistavasti. Käskin vanhempaa kaivamaan navigaattorin esille, minulla oli kaikki otteluohjelmat ja eri kenttien osoitteet printattuna, koska eihän tietenkään samat pojat aina samalla kentällä pelanneet, ei toki. Navigaattoria ei sitten löytynyt. Se kökötti toisessa autossa lentokentän pitkäaikaisparkissa, oli unohtunut väärään autoon! Iloinen puhelu miehelle. Rassukka, mitäs hän sille enää siinä vaiheessa voi.

Onneksi sain yhteislähdössä näköhavainnon tutusta autosta, ja sen perässä kaahasin koko parin tunnin matkan, kääntelin autoa luovasti liikenneympyröissä tutun rekkarin perässä, täysin ulalla siitä, missä oikeasti olin.

Koko viikonloppu oli pikaisia siirtymätaipaleita lainanavigaattorin varassa, tiukkaa ruoka- ja juomahuoltoa, kannustusta, välineiden tsekkausta, ettei mitään jää kentälle, josta siirrytään seuraavalle kentälle toiselle puolelle kaupunkia. Lainanavigaattorin turvin.

Yöpyminen oli toinen juttu. Kaikki muut olivat varanneet hotellin. "Ai ajatte yöksi kotiin? Miksi? Jäisitte nyt". Soitin päivän aikana kolmesti hotelliin, ei yhtään huonetta vapaana, sviititkin menneet. Great. Soitin vielä yhden viimeisen kerran ennen kotiin lähtöä: juuri taitaa olla yksi huone vapautunut. Siinä ei tosin ollut mahdollista saada lisävuodetta. Whatever, otetaan.

Mukavan hotelli-illan jälkeen lapset lopettivat käytävillä ravaamisen ja kömmimme sänkyyn. Tai siis lapset kömpivät. Minä en saanut nukuttua, kun nuorempi heittelehti ihan holtittomasti kolmeen saakka yöllä. Yritin nukkua nojatuolissa. Huono. Päädyin lopulta nukkumaan parisängyn jalkopäässä retkivilttimme kanssa, peittoja kun oli vain kaksi.

Hyvin nukutun yön jälkeen vedin samanlaisen setin seuraavana päivänä, sillä erotuksella, että yhden pelin ajan ulkona satoi kaatamalla ja pojat olivat litimärkiä kentällä mutalillussa juostessaan. Minä pakenin välillä huuruiseen autoon.

No, näistä asetelmista sitten kotiuduttiin. Matkahan oli siis sujunut hyvin, missään ei mokattu, olin vaan henkisesti ja fyysisesti aivan kuitti, sillä kyllä se oli aivan hurja rutistus. Uskomatonta, että olin onnistunut olemaan aina oikean lapsen kanssa oikealla kentällä, luovuttamaan hotellin avaimet ajoissa (en vieläkään tiedä, missä se hotelli oli), syöttämään aina jotain ennen peliä. Enkä edes kiukunnut, vaan kannustin loppuun saakka.

Mielessä pyöri lähinnä sauna, kun tultiin kotiin. Aah, lämmin sauna, kaikki stressit pois, lämpöä ja lepoa.

Painoin nappulaa. Ei mitään, ei sytkyttänyt, niinkuin yleensä. Painelin nappeja uudelleen ja odotin hetken. Työnsin käteni kivien sisään, ihan kylmä. Napsauttelin taas kaikki pois ja päälle, odotin vartin. Kylmä. Soitin miehelle, joka oli juuri tulossa metsän ja savun hajuisena kotiin. Hän kuulemma katsoo, kun tulee kotiin. Niin hän myös teki. Käänteli samat nappulat, kuin minäkin, sillä erotuksella, että viimeisen napsautuksen yhteydessä kiuas syöksi isolla pamauksella tulipallon ulos. Onneksi ei käynyt mitään, mutta sauna oli auttamattomasti kaput.

 Lämpimään suihkuun vaan, lapset. Kyllä se tästä jotenkin.

Nyt on muutama kuukausi eletty ilman saunaa, minun omaa rakasta henkireikää. Kopina kuuluu löyylyhuoneesta, lämmön saaminen saattaa olla aika lähellä. Puhumattakaan siitä, että sukujoulusta ei tule luovaa, vähän erilaista kokemusta...

Kuivattu vasta odottaa kärsivällisesti saunan eteisessä. Tää rojekti saa luvan onnistua.

Karmea iltapäivä

Nyt se on kuulkaas taas extremeä.
Ollapa töissä, rauhassa koneen äärellä, kun ajattelin alkuiltapäivästä kilauttaa pojille, että onhan kaikki hyvin, ovatko kotona vai kavereilla, mikä on illan ohjelma. Voi jospa tietäisittekin! Suunnilleen 25 puhelua myöhemmin (nyt huijasin, pakko oli laskea. Niitä olikin vain 11) on takki täysin tyhjä. Pikkaisen se täyttyi, kun täysin tiedostaen ja itse itseäni kannustaen nappasin jossain vaiheessa lähikaupasta suklaapatukan oman mielenterveyteni hoitamiseen. Näin se suunnilleen meni:
- Soitin pienemmälle. Oli yksin kotona. Kannustin soittamaan jollekin kaverille ja ilmoittamaan tilanteesta sitten minulle
- Soittoa ei kuulunut. Soitin itse takaisin. Oli soittanut, jokaisella oli jotain. Oli vähän allapäin. Neuvoin soittamaan vielä yhdelle takaisin, että jos kiinnostaa tulla jossain vaiheessa vaikka katsomaan sitä lumilinnaa.
- Vanhempi soitti heti koulun päätyttyä koulusta, haluaa olla kaverin kanssa, haluaa skipata sekä koriksen että futiksen, jotka ovat juuri päällekkäin. Kertoi olevansa väsynyt. Ymmärsin, oikeasti varmaan on. Lupa myönnetty, kunhan itse laittaa viestin valmentajalle.
- Tajusin, että nuorempi voisi mennä futishallille, kun kaverinsa perhe on sinne varmaan myös menossa. Soitin, innostuisiko lähtemään mukaan, jos on kerran tylsää ja varmaan tämä perhe voisi ottaa kyytiin. Juu haluaa.
- Soitin perheen äidille, ei vastannut
- Soitin perheen isälle, vastasi, kyllä voi tulla, palaa vielä asiaan, että sopiihan se myös vaimolle ja perheen suunnitelmiin
-Soitin nuoremmalle, valmistaudu lähtöön, varmaan tulevat hakemaan.
- Soitin purkupuhelun miehelleni. Sanoi, että nuoremmallahan on yhdet treenit joissa ei yleensä käy, mutta saa sinne aina halutessaan mennä, samaan aikaan ko. hallilla, pojanhan kannattaisi mennä sinne mukaan, jos kerran kyytikin on. Hän soittaa vielä perheen isälle ja varmistaa, että onhan se nyt ookoo, että he joutuvat meidän lapsen treenikuskeiksi
-Perheen äiti soitti, olet soittanut, mitäpä asiaa. No, meidän poika olis tulossa kyydillä, miehesi jo varmaan siitä soitteli. Juu soitteli, ookoo, haetaan sitten kello X.
- Nuorempi soitti ja itki. Oli ollut tämän perheen pojan kanssa pihalla lumilinnassa ja unohti ottaa avaimen, vara-avainpaikka tyhjänä, pakkasta. Itkua. Äidin torua.
- Soitin vanhemmalle, joka oli lähtenyt oman kaverinsa luokse jo. Ei hänellä ole avainta, ei pysty lähtemään avaamaan ovea siis. Palautetta pojalle. Lähtee sitten kymmenen asteen pakkasessa ulos ilman avainta, luottaen siihen, että joku on joskus kotona.
- Lähdin kesken työpäivän avaamaan oven.
Samalla syötin lasta, ihan oli pikkuinen vielä hoivan tarpeessa. Ruokaa mikroon, juustoa leivälle, laita kamat, löytyyhän kaikki. Kun iso viisari on tuossa asennossa, kyyti tulee ja sun pitää olla pihalla. Ookoo.
-Tässä vaiheessa oli pakko käydä tankkaamassa. Olin ajanut jo kotiin bensavalon palaessa. Ostin samalla sen suklaan. Kopeloin koko ajan käsilaukkua, en millään löytänyt kännykkää.
- Töihin palatessa se löytyi neuvonnasta. Siihen oli jo joku lapsi soittanut. Sanoin neuvontaan, että olisit vastannut vaan, että nyt lopettakaa se äidin kiusaaminen.
- Mieheltä tuli tekstiviesti heti perään. On sopinut, että pienempi kävelee kaverinsa kotiin laukkuineen, viisitoista minuuttia ennen kuin mitä minä olin sopinut. Hetken löi tyhjää. Se aika oli juuri jo mennyt. Odottavatkohan ne poikaani pihassaan? Mistä voin tietää, kumpi sopi ensin, kumman sopimus pätee???
- Mieheni toppuutteli, sanoi, että eiköhän sieltä soitto tule, jos ei lasta kuulu. Olin tässä vaiheessa yrittänyt jo tavoittaa pienempää, että missä se nyt on, kumpaa suunnitelmaa toteuttaa. Akku loppu.

Onneksi nyt jo takassa palaa tuli ja kiuas on asennuksessa.

Kiukaasta lisää ensi kerralla, sekin on aikamoinen juttu...

Lumilinna, Snow fortress

Tänään illalla oli outo, tyhjä hetki. Vanhempi poika oli koriksessa ja pienempi pyöri naapurustoa kaverin toivossa, kun kukaan ei vastannut "voiksäolla"-soittoihin. Pimeää kuulemma oli joka kodissa. Taitaa olla monella joulukiireitä. Itse lukkiudun joka ilta paketoimaan tuonne uuden sohvan ja kynttilän katveeseen, kun ostokset on jo tehty. Uskomatonta, kerrankin näin!

Today we had an odd, empty moment. as the older boy was in basketball practice, the younger one went searching the neighbourhood in hopes of finding a friend to play with. All homes seemed to be empty. I guess everyone's starting to be a bit busy with Christmas. I lock myself every evening to our guest room with the new sofa and a candle tp wrap up remaining gifts. Unbvelievable, I am in time this year!

Mitäpä sitten vastuuntuntoinen äiti tekee? Poika mouruaa pihalla. Lumilinna, siis. Lapiot kouraan ja hommiin. Onhan tuo nyt kumma jos ei tällaisesta lumimäärästä saa jotain fiksua aikaiseksi. Meille alkaa nousta pikkuhiljaa etupihalle varsinainen Pingu-landia: korkeat muurit ja jäädytetty liukumäki linnan keskelle. Tässä ensimmäisen illan lapioinnin tulos. Ja koska meillä aina tapahtuu jotain, mitä ei pitäisi, lapioni kopsahti tänään lumen alla pulkkaan. En ollut tiennyt, että se on edes hukassa. Hyödyllinen keikka, siis!

So what does a good, responsible mom then do?The boy wails outside. A snow fortress, it is! Get the shovels moving. The fortress in beginning to take shape, it is such a Pingu-land: with walls rising, there is also a slide that I will try to freeze with water in order to make it super-slippery. And then there's always the extra surprise factor in our family. Today as I was shoveling, i made a hit under the snow. I pulled up a sledge that I never realized had gone missing.Productive!

Talo tarjosi aurajuustobroileria. Tein sellaista ekaa kertaa. Vanhempi veti innolla, nuorempi näytteli dramaattisesti kuristusotteita kaulallaan ja viskoi itseään tuolilla edestakaisin. Kulhohan siinä lopuksi särkyi.

Today our cuisine served chicken with a cream of blue cheese. I made it  for the first time. As the older one spooned up quickly, the younger one made dramatic gestures of choking himselg at the table. It was inevitable that the bowl should fall down and break.

Lapset sänkyyn, tonttu työhuoneeseen rapistelemaan!
Kids to bed, elves to the task in the guest room!

ps. kävin tänään kampaajalla. Tätä on odotettu. Ostin päälle alesta uudet housut ja neuleen, vanhat housut on ihan just puhki kuluneet. Ne meni vielä toistaiseksi vaatekaapin takaosaan suoraan pussissa. Eli ukkoseni jos tätä luet: hymyillään silti, kun tavataan :D

ps.I went to the hairdresser today, finally. Then I bought jeans and a sweater from a sale. I dashed them straight to the back of my wardrobe. So bubby, if you're reading this, just smile and wave :D

Että sellainen päivä

Hei vaan,

Leivoin juuri jotain 45 joulutorttua.
Lunta tupruttaa niin kovasti, ettei mukana pysy, ainakaan tuo meidän kolamies.

Tänään pojat olivat yksien treenien verran palloiluhallilla. Isompi laitettiin molken puutteiseen porukkaan torjumaan pikkuisten napakoita iskuja. Pienet olivat keksineet hauskan syöttelyleikin, vetivät maalin edessä näyttävät kuviot ja huusivat toisilleen: "laita laita! laita laita!"

Pienempi ehti vielä kaverinsa kanssa elokuviin ennen kuin illaksi molemmat häipyivät tuonne myräkkään laskemaan omiin porukoihinsa mäkeä.

Aikuisetkaan eivät jääneet tänään tuleen makaamaan. (mikä nyt olisi aika mahdotontakin). Itse laitoin mukavaa joulumusiikkia ja sain aikaiseksi vihdoinkin selvittää monta koneellista pyykkiä. Usempi koneellinen meni lisäksi pesuun. Sitten tajusin iltapäivällä, että hyvänen aika, joulu tulla jollottaa, eikä meillä ole piparin piparia eikä joulutorttuja lainkaan! Mars markettiin. Siinä sivussa latasin kärryyn jo kaikkea muuta, mikä säilyy joulupöytään saakka. Kun lastasin kolme pussia autoon, tajusin, että piparit ja torttutaikinat on edelleen ostamatta. Voi raahustuksen raahustus! Takaisin nöyränä pakastealtaita koluamaan.

Leipominen ei ihan ole mun juttu, joten mukava, että se on nyt ainakin osaksi hoidettu etukäteen.
Nyt hauduttelen vielä riisiä, kohta istun vielä iltaa tuon ukkokullan kanssa intialaista ruokaa maistellen. Valmisruokaa se on, mutta vähän kun tuunaa kookosmaidolla ja tuoreella korianterilla, niin kyllä kelpaa.

Ennen sellaista eksotiikkaa kuitenkin ensin vähän joulutunnelmaa kuvan ja upean musiikin muodossa. Hyvää viimeistä viikkoa ennen joulua, jaksaa jaksaa!!

 

 

Celine Dion- So this is Christmas

Päivän kuva- se oikea joulu

Man giving his shoes to a homeless girl in Rio de Janeiro

Minusta ei tule insinööriä/ I'll never become an engineer

Rieku siinä sitten kaiteen päällä koko aikuisen naisen elopainollasi, hytky ja saa kramppi takareiteen. Tunge sitä kuusiokulmaa koloon ja pyöritä vimmatusti, vaikka et saa kulmikasta käden kiertorataa mitenkään pyörimään pehmeästi. Tirkistele siitä pienestä ruuvikolosta sisään polvet lattiaa vasten tuikkien, hikikarpalot otsalla sitten tiiraa, että onko ne kahden eri osan yhteen menevät reiät suorassa- juu ei ole, mutta ärsyttävämpää on se, että vaikka kuinka räpellät kännykän sivunappeja, se kirkas taskulamppuvalo ei sammu.
 
The feeling when you sit and jump on a rim with the full weight of a mature woman, get a cramp on the back of your thigh. Screw like a maniac and get annoyed with the fact that instead of moving in a circular motion, your hand sort of makes a rectangular movement. Squint through a hole and try to adjust it in line with another hole. Get annyed and sweaty once more with the fact that you can't even turn the flashlight off  of the mobile.

No onhan se "shikashöpö", mutta ihmettelen, kuinka kukaan voi oikeasti tuollaista kooota. Itse menin vähin äänin laittelemaan tiskejä, kun tilanne alkoi kärjistyä siinä vaiheessa, kun syy kaikkeen tuohon edellä mainittuun tuskaan selvisi: yksi metallirima oli asennettu ajatuspäissään nurin päin.
 
Well it's "kinda supercute", but I wonder, how can any one really assemble anything like that. I took an easier route and went to work on the dishes, as the situation started to mount when the reason for all the agony I described earlier became clear: one metallic rim was light headedly assembled upside down.

Niin tai näin, on se nyt hienoa, kun ei tarvitse enää vieraita lattialla makuuttaa. Yli puoli vuotta meni muuton jälkeen, että tähän päästiin. Nopeasti laskettuna patjamajoituksesta on päässyt nauttimaan jo palttiarallaa 18 henkilöä. Hitsi, viehän se nyt vähän sellaista leiritunnelmaa.

Olen saanut tiedon, että eteisessä on neljä purkamatonta treenilaukkua. Se meinaa, että nyt on mentävä. Kiitosmoi.

All in all, it's great not having to let our overnight guests sleep on mattresses on the floor. Over half a year after we moved, we made it. With a quick count, we have had about 18 overnight guests sleeping on the floor. Darn, I'm sure we don't get the same kind of a camping atmosphere any more!

I have been informed that there are four training bags that have yet to be unpacked. It means, I have to go. Thanksbye.

Mikä päivä, ihan niin extremeä, kuin jokainen päivä! What a day, it's as extreme as every day!

Tänään on tämän perheen äiti vähän väsynyt. Tyhjensin tiskikoneesta ajatuksissani pari lautasta jääkaappiin. Mietin tässä kuumeisesti tuota nuoremman pojan komeaa kiertopokaalia. Milloin se tuli meille? Keneltä? Mistä turnauksesta? Kenelle se mahtaa olla menossa, pitäisikö siitä olla jotenkin huolissaan?

Today mother's a little tired. I emptied a few plates from the dishwasher into the fridge. I'm troubled by my younger son's trophy- How did it come here? From who? For what? should I be concerned about passing it on to some other kid?

Minulla on teille yksi pikku juttu. Pahoittelut, jos tämä tulee jollekin yllätyksenä: Joulupukkia ei ole olemassa. Se on tuo mieheni, joka on juossut täältä maan kaakosta käsin pääkaupunkiseudulta VIISI ostoskeskusta läpi. Ajanut kahvin voimalla pyryssä takaisin kotiin kolaamaan pihaa. Nostellut Ikean pahvilaatikot eteiseen, ojentanut lapsia pihalla, kun  ne hyppivät skuutilla puoli kymmeneltä lumirampista hankeen. Istunut vanhemman pojan ja yökaverinsa kanssa napittamassa pojan makkarissa Bondia vähän niinkuin henkisenä tukena.

I have a little something for you. I'm sorry, if this comes as a surprise, but: there's no real Santa. It's actually my husband, who's been through FIVE malls in the capital region, drove back through the ongoing blizzard to shovel snow once more. Then he scolded the kids who got a clever idea to jump into the snow in our yard with a scoot at almost ten at night. Then he sat with our older son and his sleepover friend as a moral support as they´re watching a Bond movie.

Minulle lankesi tänään aika OK osa. Tosin laskin, että olin neljään mennessä ajanut ja lähtenyt pihasta jo kolmesti: milloin nuorempi keksi lähteä kavereille, milloin hakea suksia, milloin pyytää äidin taksia noutamaan, milloin ei sitten mentykään hiihtämään. Kaupassakin kävin. Sitten istuin kannustamassa paikallista koripallojoukkuetta lähinnä lasten vuoksi. Nuorempaa olin ojentanut, että nyt ei sovi pelleillä omalla kaveripenkillä kun äiti on yksin pelissä. Napotti niin kiltisti, että ihan sääliksi kävi. Kyllä tonttu nyt näki <3

My role today in the family was pretty OK. Although I counted that I had driven in and out of our driveway three times by four p.m. At one time the younger boy wanted to visit a friend, then he wanted to get skis from our home, then he wanted mom's taxi service as they didn't go skiing after all. I even did grocery shopping. Then I sat and watched a local basketball game, mainly because the kids usually go. I had scolded the younger boy that he needs to sit nicely with his friends, as mom's alone today to watch. He sat so nicely I almost felt sorry for him. I'm sure a few elves saw his nice behaviour <3

Täydellinen pako tuiskusta A perfect escape from a blizzard

Lumimyräkkä.
Säästäkö tässä pitää aloittaa, ei kai!?
Mikä oiva tilaisuus mielikuvamatkailuun.
Minulla on sellainen nolo tapa. Googletan matkoja ja elämiä. Siinä heti kärkeen tunnustus.
Olen googlettanut itselleni loman Malediiveilla, uuden elämän Dubaissa, Singaporessa, Hong Kongissa... Minun etuoikeutettu tuskani on siinä, että olen kokenut nuo paikat ja tiedän, millaista siellä on. Tiedän kyllä sen, ettei arki ole samaa, kuin kunnollinen visiitti, mutta sitäpä varten mielikuvamatkailu varmaankin on olemassa. Voipi vapaasti assosioida. Tässä tämän päivän mielleyhtymiä esim. silloin, kun raavin tuulilasin pyyhkijää irti tuulilasista samalla, kun jäätäviä hileitä puski penkasta naamaan pienen hurrikaanin nopeudella.
 
A blizzard.
What a perfect occasion for some imaginary travels! I have an embarrassing habit. I google up vacations and even new countries and cities to live in: The Maledives, Dubai, Singapore, Hong Kong. The priviledged agony is; I have been there. Of course everyday life is different from visits, but I guess that's what my travels are all about at this point in life: they're imaginary! Free association definitely took place as I scraped the windshield of my car as icy flakes bombarded my face at the speed of a small tornado (or so it seemed!)




First a swim in crystal clear waters    ensin vähän polskintaa kristallinkirkkaassa vedessä

Then a modest nap :D     Vaatimattomat päiväunet

  

 

So one has energy to savour the evening!     jotta on sitten energiaa nauttia illasta!


 Takaisin todellisuuteen. Ei se tonnikalaloota löydä tietään uuniin ilman, että sitä vähän auttelee sinne. Lapset lähtivät jo miehen kyydissä omiin tärkeisiin juttuihinsa. Ja tämä blogi- se on sitten VAIN MEIDÄN VÄLINEN JUTTU

Kuvat harittaa ja fontit ei täsmää. Sellaista se on, joskus paremmissakin piireissä:D
 

 

 

 

 

 

 

Pöytälaatikkokirjailijan painajainen

Pöytälaatikkokirjailija hyytyi.
Blogin aloittaminen on pelottavaa.
Määrittele siinä nyt sitten, että kuka olet.
Netti on täynnä blogeja, tämä on pitkään kytenyt pieni mielijohde.

Elämää kahden pojan äitinä, töissä kaupungilla. Paljon muistoja ja mielikuvia lapsuudesta ja eri elämänvaiheista maailmalla. Kaikkialla, ympäri maailmaa. Sellaista oli minulla. Kaukokaipuuta. Nyt on kauniit hanget. Kaunista, mutta tiukkaa settiä täällä vedetään. Harrastuksia, hukkuneita avamia. Hikikarpalot otsalla hämmennetään ruokaa. Hoputetaan suihkuun, kuulustellaan Euroopan kasvillisuusvyöhykkeitä keittiön pöydän ääreen, kirkasvalolmpun eteen luhistuneelta esiteiniltä. Pyydetään pienempää poikaa, ettei se koko ajan kailottaisi kalsareissaan "uu-uu-Ristomatti-uu-uu-Ristomatti".

No juuh. Olipas outoa. Kyllä tästä vielä jotain kirkastuu, ehkä. Vauhtiin kun pääsee, niin siinä on sitten pidettävä kahvoista kiinni rystyset valkoisina.