Mother's time off

Things to notice about my week without my family:

- I haven't visited the supermarket I usually go to for three days and the fridge is still so full it looks like I have to put away some food before I can finish it all.
- I haven't had a clean home for a year and yes, I'm loving it
- I have actually interests of my own. I have invited my friends over and we had such a good time. I have gone for a long walk in the crisp wintery/springy air. I have watched three movies from beginning to end. I swam a kilometer yesterday. I went to a hairdressed today and just had to buy a beautiful shirt to go with my beautiful new hair. I have been so thrilled with the silence of only me being around the house that I have actually lifted up the lid of the piano and hummed a few tunes, I have thought of (once again) writing a book and I have thought of taking art classes as a hobby of my own. If I had the canvas and the paints, I would be painting instead of writing to you.

My older boy got the influenza as he reached grandma's place next to the ski resort they were supposed to go to. He had even hopes of downhill skiing with a friend from the same neighbourhood, but it so happened that only his little brother skied with the other little brother, as my older boy had a temperature of nearly and over 40 degrees C. Well it seems to be going away now.

www.mattbates.net

And happy happy joy joy: I got my first bouquet of yellow tulips and a gift card to Pentik, a Finnish design kitchenware and home accessory shop as a housewarming gift. I can tell you it was more than housewarming, it was HEARTwarming! Almost too much! Here's a link to their page:

Pentik homepage

Kööpenhamina, osa 2

Kauniita hetkiä viime joulukuulta Kööpenhaminan kaduilta, toreilta, näyteikkunoissa ja taidemuseossa, silvuplee:

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

Että sellainen hemmottelu!

Tässä sitä hemmottelua on nyt kerrakseen! Kävin kaupassa huomisia naisten kekkereitä varten ja olen pikkuhiljaa aloittanut siivouksen. Haluan viettää illan puhtaassa, tuoksuvassa kodissa, jossa ei voi kompastua kenkiin, biljardimailoihin tai palloihin. Nukun yöni puhtaissa lakanoissa ja herään keittämään kahvin puhtaassa keittiössä.

Muuten hyvä, mutta ihan niin kuin en olisi koskaan ennen siivonnut täällä. Ihan on yhtä roskaista, kuin viime viikonlopun älyttömän siivouksen jälkeen. Kuinka ne tämän tekevät? Itse en osaisi, en saisi samaa määrää juustokokkareita keittiön lattialle, ketsuppitahroja kahvipöydälle ja avattujen pussien ja pakkauksien kulmia lattioille.

Jotenkin on kuitenkin kaihoisa mieli. Siivosin keittiön ruokapöydältä virkkuukoukun. Pienempi yritti aamulla syödä sen kanssa riisimuroja... Ei enää sellaista kohellusta viikkoon. Vanhempi veti olkkarin lattialla vatsallaan saukko-tyylillä itseään kohti ovea, kun ei saanutkaan pitkälle automatkalle uutta kännykkää. Emme siis, yllätys yllätys, ajatelleet ajaa Gigantin kautta seitsemän tunnin automatkalle ja pulittaa 349€ tiskillä, jotta poika saisi kuunnella musiikkia korvalapuista.

 

No, nainen kotona.

Ensin meni kuivausrumpu.

Sitten alkoi jääkaappi piipittämään.

Kohta varmaan auto hajoaa.

Sitä odotellessa, moro!

Kohta alkaa oma hemmottelu!!

Kaksi kokonaista päivää jäljellä, sitten:

 

 

 

Kyllä vaan, perheen miespuoliset jäsenet lähtevät hiihtoloman viettoon. Minä kutsun ystäviä kylään, juhlin, nautin, herkuttelen, käyn kampaajalla, nautin taas. Välillä vähän ikävöin miehiäni. Sitten käyn aina päivisin töissä ja nautin iltaisin taas vähän lisää!

Media education

Mr. Barf came to visit today. Oh the guilt of sitting in a meeting when your boy texts you that he's thrown up seven times in the morning! I had to leave work and head home. At home it was actually quite nice today, as I had done a huge job cleaning last Sunday. Now we just sat and enjoyed a few rental movies.

I finally had time to take pictures of our home all covered in snow, but sorry, no pics here! It was also soooo nice to be home waiting for the little guy to come home after school! Oh the joy on his face when MOM was opening the door for him, taking all his snowy stuff to dry. I made him buns with mayo and egg filling and he was like he's never eaten food before. We even had time after doing homework to look at funny  long domino videos from Youtube. The little one had so many questions: What is internet? What is Youtube? What is Facebook? I really thought that he had understood the basic concepts, but no. Although he can search videos from Youtube or google up stuff, he hadn't understood the bigger picture. Oh this is SO important for parents to sit down with their young ones and carefully instruct to Internet use. Now they understand why they can't open all interesting adds and links. They knew nothing about viruses and abusive videos before I told them not to click this, this or that for these reasons. Now I feel safer letting them go online. They have been warned.

 

 

Take a while to think about it yourself. Hope it pays off.

Siivous on taistelu itseä vastaan

Olen siivonnut tänään lähes seitsemän tuntia. En liioittele. En myöskään sano, että koti oli täysi pommi ennen aloitusta, mutta kiireisen arjen keskellä kaikki jää vähän laittamatta. Pöydät jäävät pyyhkimättä, lattioille roiskuu mehua ja kylppärin pöydälle kuivettuu hammastahnaa.

Alku oli todellinen taistelu itseä vastaan. Ei meillä mitään huippukartanoa ole, mutta yli 140 neliötä tehokasta tilaa kuitenkin. Puhuin aluksi pienen puheen itselleni. Se olin minä, joka ruinasi pitkään isoa omakotitaloa. Sanoin aina, että kyllä sitä mielummin siivoaa isoa kaunista kotia, kuin pientä, jossa ei tavarat mahdu minnekään. Tässä sitä oltiin, peiliin oli katsominen. Tässä se talo nyt on, miksi minä en siivoa, kun olen koko päivän yksin kotona. Haluaisinko mielummin siivota tänään sitä vanhaa kotia? No en. No hommiin siitä sitten.

Siistin ruokatilan, siirtelin tuolit ja imuroin leivänmurut. Siistin olohuoneen, vein pianon päältä Gigantin kuitteja ja lego-ukkoja oikesiin osoitteisiin. Imuroin kaikki lattiat, imuroin myös työhuoneen. Imuroin keittiön ja kodinhoitohuoneen. Laitoin siinä samassa inspiksessä koneeseen lisää pyykkiä. Luuttusin lattiat. Lajittelin varmaan neljä koneellista pyykkiä taas kodinhoitohuoneen pöytätasolta. Käytin varmaan kaksi tuntia keittiön siivoamiseen. Mokoma, kun kaikkea turhaa kerääntyy pöytätasoille: kynänpätkiä, mainoksia, tyhjiä purkkapusseja, legon osia, tympeitä asiakaskortteja, joilla ei koskaan tule tekemään mitään. Niitä sitten juoksin paikoilleen ympäri kotia. Osan laitoin suosiolla roskiin, eikä kukaan tule niitä kyselemään.

Pyyhin kaikki pöytätasot, raaputin keraamisen lieden, heitin kaappiin turhat riisiboksit ja mummon muusit, jotka ovat vaan jääneet laittamatta pöytätasoilta pois. Irrotin jopa tiskialtaan ritilän ja rapsutin sen tiskiharjalla. Luutusin keittiön lattian ja siirryin vielä siivoamaan vessaa. Se oli myös hauskaa puuhaa, toisten sotkuja ja roiskeita jynssätä. Imuroin myös jo vähän hyytyvillä voimillani eteisaulan ja näytin aulan kaakelille moppia. Viskoin turhat lojumaan jääneet pipot ja hanskat kaappiin.

Nyt tämä siivoaja laittaa omat hanskansa jo naulaan tältä päivältä. Niin paljon jäi vielä tekemättä, mutta kun minua on vain yksi. Muulle perheelle on kummasti tullut pelireissujen jälkeinen päänsärky...

Joten ensi viikkoon lähdetään seuraavin aatoksin:

 

 

MoNtA TeEmAa

Niin monta juttua on taas, että en tiedä, mistä valita:

- arkikuulumiset, karmeat kiireet ja osaltaan se tylsä hetki, kun lapset on maailmalla ja itse istut nollat taulussa, eikä kone lähde millään käyntiin
- episodi siitä, kuinka yritimme saada liput illan jääkiekko-otteluun. Ei kestänyt kuin yli tunnin ja lopputulos: ei päästy.
- Laitan kohta viljaporsaan uunifileen kasvisten kanssa uuniin- saisiko siitä reseptipäivityksen? Hellan vieressä odottaa kärsivällisesti parsakaalia, pavunvarsia, kesäkurpitsaa ja paprikaa sekä tuoretta inkiväärinjuurta.
- Pojat lähtevät huomenna kumpikin eri kaupunkiin pelaamaan korista.
- Onni on ystävä, joka tulee höpöttämään omat arjen ahdistuksensa ja kuuntelee omani suorastaan romanttisesti Prisman kahvilassa, samalla kun olin ostamassa vessanpesuainetta.
- Aion pitää seitsemän naisen kotikutsut ensi viikonloppuna kun muu perhe lähtee hiihtolomille, mitähän sitä tarjoaisi? Jotain suorastaan akkamaisen äitelän ihanaa pitää keksiä.

Ehkä valitsen jotain sitten huomenna, nyt menen nuoremman pojan kanssa vielä iltaohjelmaa katsomaan. Vanhempi katselee samaa hittiohjelmaa kaverillaan. Ihana, että täälläkin lähiössä aina joku kaveri löytyy ja yhteinen sävel on selvä. Nuorempi tuli juuri naapurustosta kaverikylästä, oli siellä futiskortteja vaihtamassa. Isoin poika on vaihtamassa jarrupaloja autoon. Vaihtoi myös öljyt itse. Kätevää. Osti toisaalta viidenkympin tunkin. Kait se säästää meiltä rahaa loppupeleissä.

Mukavaa viikonloppua, laitan takan ja saunan!

Onnen kyyneleet

Lapseni ei päässyt urheiluluokalle.

Saamiemme pisteiden perusteella on realistista ymmärtää, että hän oli ensimmäinen pois tippunut, viiden sadasosapisteen erolla hakurajaan.

Kerroin, että koskaan ei tiedä, miksi nyt saattoi olla ihan onnellinen päivä. Emme tiedä, mitä kävisi, jos olisi käynyt toisin. Toisaalta voi olla, että varasijalta noustaan vielä. Tai sitten ei. Jotain tasosta kertoo se, että kaikki sisään päässeet ovat tietomme mukaan olleet n. 1,5 pisteen päässä toisistaan.
Se, että näin kävi, ei tarkoita, ettei hän voisi urheilla ihan niin kuin ennenkin, ihan yhtä tavoitteellisesti, jos hän itse vaan haluaa. Mikään ovi ei ole mennyt kiinni vielä tulevaisuuden kannalta. Lohdullista on, että lähes koko pojan joukkue, joka pyrki, ei päässyt myöskään. Muutama luonnonlahjakkuus selätti seulan.

Näissä musiikkivideon maisemissa myös meidän, niin hyvin asian ottanut 11-vuotias urheilijanalku on Dubaissa viisivuotiaana pyörinyt. Äidillä tuli onnen kyyneleet, kaikesta huolimatta. Vaikka ei mitään olisi eikä mitään osaisi, hän on rakkaampi minulle, kuin elämä itsessään.

Kuuntelimme pojan kanssa tämän. Ummistakaa korvat muutamalle huonosti valitulle sanalle, kuunnelkaa asennetta. Poikaan upposi. Hän on silti kaikesta kiitollinen.

Cheek- onnen kyyneleet

Venemessut, Boat and yacht exhibition

Meillä on ollut pieni perinne käydä aina venemessuilla. Meillä on itsellä vene, sellainen oikein ihana, ei mikään superiso, mutta ei se mikään soutuvenekään ole. Nämä alla olevat ovat jo vähän eri kokoluokkaa, mutta koko perhe niihin haluaa aina mennä pällistelemään ja patsastelemaan, istuskelemaan ja tietenkin salaa miettimään, että jos tällaisen saisi... No jaa, en kyllä tiedä, haluaisinko edes tällaisen, en ainakaan Suomen karikkoihin. Jahdit ovat sisältä kuin pieniä asuntoja. Pojat ehdottivat, että josko myytäisiin meidän koti ja ostettaisiin jahti. Voi voi pojat, nappikauppaa on meidän omakotitalo näiden miljoonajahtien rinnalla...

 

 

We have had a silly tradition to go to the annual boat exhibition. We have a boat, not too big, but it's certainly not a rowing boat either. The below mentioned are a different story, but the whole family always wants to jam in, hang out, sit, stand, and of course secretly think of the option of some day having one. Although I can't imagine having one in the Finnish archipelago. The yachts are like small apartments in themselves. The boys suggested that we should sell our home and get a yacht. Oh boy, the value of our home is no match to these yachts costing millions and millions...

Valentine's with flowers and music

 

 

 

 

 

The flowers were a surprise.

The music is still good.

Happy Valentine's day!

 

Tracy Chapman: Baby Can I Hold You

Turvapaikka

Ugh. Terve. Hengissä ollaan. Läheltä liippasi, etten ihan muurautunut umpeen ja julistanut sotaa maailmaa vastaan. Sellaista on elämä joskus. Sitten näytät aamulla (lähes) nättiä naamaa töissä ja menet sillä silmänräpäyksellä paikkailemaan tilanteita, sillä kohta alkava palaveri on oltava kunnossa, eikä vastuut ole selvät. Nopeasti oli karjalanpiirakat pöydässä, kahvi keitettynä, kupit aseteltuna, läppäri avattuna, (ATK-keskukseen soitettuna, sillä meillä on viha-suhde työläppärin kanssa. Hää yleensä keskittyy temppuilemaan eikä päästä edes kirjautumaan sisään, varsinkin, jos on korkea-arvoisia virkamiehiä kylässä). Selvisin. Heitin hyvät kommentit. Puhuin, jos tuli tyhjä hetki. Kiitin, esittelin, passasin. Uskon jopa, että sain muutosta aikaan. Hyvä minä.

Loppupäivän puhaltelin ja sain aika monta muuta asiaa valmiiksi. Jotain mieleni tilasta kertoo se, että lähdin kesken työpäivän ostamaan evästä ja hoitamaan pientä asiaa klo 13.30. Yli 45 min. siinä meni, ja seisoin lähinnä hädissäni hyllyn edessä, kun en löytänyt tarvitsemaani tuotetta. Puhelin soi ainakin viisi kertaa, selviteltiin lasten kanssa kuulumisia, välitettiin viestiä isille, jätettiin soittopyyntöjä ja kirjoitettiin numeroita salaatinkastikehyllyn edessä lattialle käsilaukusta ulos revittyyn reseptikuittiin.

Vaikka uikutin, kun mieheni kertoi, että ylityöksi menee ja reilusti, taisin salaa olla ihan tyytyväinen, että oli pakko mennä illalla paikalliseen koripallo-otteluun poikien kanssa. Kolme neljännestä istuin kuin tatti. Kun soitto tuli, että työt ohi, olen kohta paikalla, vilahdin kotiin ja astuin valmiiksi lämmittämääni saunaan. Tsuh.

Sanoin kerran illan kääntyessä yöksi, lempeän löylyn puskiessa hikeä, että tämä sauna on minulle kuin turvapaikka.

Mitä sanoi mieheni? Hän oli samana päivänä katsellut kaupassa kirjaintarroja ja ajatteli ostaa saunan oven yläpuolelle sanan "refuge". Turvapaikka.

Parempaa loppuviikkoa!

http://virtuoosi.pkky.fi/suoma/sivut/sauna.htm

Huono päivä

Haluaisin vaan joskus, että kaikki olisimme perheenä yhtä aikaa onnellisia. Ei sen enempää. Mieheni sanoi viisaasti, että ehkä aina ei voi valita elämäntilannettaan, mutta elämäntilanteet kuitenkin tulevat ja niissä on elettävä. Tänään tuntuu, että oli sellainen päivä.

Ei muuta, over and out.

Vacation plans for the summer

My older one announced that he'd rather stay in a coolder climate than Southern Europe this summer. He confessed some months ago that although he likes Spain, it's not his favourite, because it's just simply so hot and he hates being sweaty all the time.

My younger one announced that he'd rather go to Spain. He loves the hot air, beach, swimming and sand.

My oldest one announced that as far as he is concerned, his vacation money will be put to digging up the side of the garage and then placing some rainwater protection on the sides of the dug up walls.

I thought- oh no. So little time. Perhaps two weeks max together and no clear plan of what to do. Asking me, I would love to book the tickets to Spain, but the prices seem to be rising as we speak, not to mention the costs for the garage and yard for the summer to come.

My brilliant travel agent mind worked all by itself for a day or two, then I announced: what if we take a roadtrip to Norway? Not even sure what I meant, I begun to google up our options. Once before, when we were such a young couple, we had gone on a memorable trip starting from Trondheim, making our way up North to the Lofoten Islands, and then back to the Finnish Lapland. What if we went a bit more South this time? I've seen in brochures that the route is even more scenic to the West of Oslo. Hmmm. Perhaps a more affordable, yet memorable vacation? The destination is obviously called Geirangerfjord. Beautiful scenery, hiking, water sports and to my own pleasure, those turquoise color fjords. Cooler climate for the older boy. Activities for the whole family. We'll have to consider this one. 

This is what I found in pictures:

 

 

 

 

 

 

 

 

I have a fright for high places, but I might just have to overcome it this time. It's just way too beautiful.

Broileri-mozzarella-pestosalaatti

Tämä on meidän perheen lempiruokaa. Se on ihanan maukasta ja sopii kiireisen viikonlopputurneen väsyneille urheilijoille ja maantietä vielä unissaan silmissä näkeville vanhemmille. Se on vahingossa syntynyt lohturuoka, joka on sopivan täyttävää käydäkseen ihan lämpimästä ateriasta. Kun ottaa lapset mukaan pilkkomiseen ja asetteluun, annokset valmistuvat hetkessä.

Teen tämän salaatin valmiiksi syviin lautasiin, joten neljä kulhoa esiin, hop!

Tarvitset:

kurkku
neljä tomaattia
tölkillinen maissia (ei tähkiä, vaan niitä pupelluksia)
lasipurkki liemessä säilöttyjä grillattuja suippopaprikoita (meillä vakiona lähes ruuassa kuin ruuassa)
oliiveja
ananasrenkaita
vihreää pestoa
3-4 broilerin rintafilettä
4 mozzarellaa
(rucola-salaattia)

Näin helppoa se on:

Viipaloi broileri ja paista ohuet suikaleet, mausta kevyesti oman maun mukaan, esim. jokin pippurisekoitus, balsamicoa ja vaikkapa pieni sipaisu grillikastiketta päälle. Broilerisuikaleita voi myös käyttää, mutta en jaksa enää käyttää niitä. Liian huonolaatuista kamaa.

Kasaa jokaisen lautasen pohjalle sekoitus kurkkupalasia, yksi tomaatti paloiteltuna ja pari rkl maissia. Lisää muhkeita oliiveja joko kokonaisina tai itse viipaloituna sopiviksi annospaloiksi.

Lisää päälle paistetut broileriviipaleet, jokaiselle oma kekonsa. Paista samalla pannulla ananasrenkaat nopeasti lämpimiksi ja lisää hieman väriä saanut rengas jokaiseen annokseen.

Viipaloi paprikoista siivuja ja lämmitä myös ne paistinpannulla nopeasti käännellen, lisää jokaiseen annokseen. Voit myös repiä pienen nipun rucolaa jokaiselle lautaselle. Ei ole pakollinen. Kuten ei mikään muukaan ainesosa tässä reseptissä.

Lopuksi viipaloi jokaisen annoksen kruunuksi oma mozzarellapallo ja koristele reilulla määrällä pesto-kastiketta. Päälle voi rouhia vähän suolaa ja pippuria sekä lisätä pienen lorauksen oliiviöljyä.

 

Tein tätä toista kertaa nyt viikonloppuna tilanteessa, jossa ajoimme suoraan pääkaupunkiseudulle pienemmän pojan futsal-turnauksesta ja seuraavana aamuna nousimme pirteinä (?) valmiina lähtemään Nurmijärvelle kummitytön synttäreille, siitä eteenpäin venemessuille. Niistä lisää myöhemmin, tässä lopputulos la-illan inspiraatiosta.

Hyvää alkanutta viikkoa, ainakin itse tarvitsen tätä toivotusta ihan tämän maanantain perusteella!

Parsaa, enterecotea, sushia ja muuta hyvää

Eivät ole viime päivät olleet herkkua, ei. Kuitenkin pesin silloin pari yötä sitten lattiat. Eilen paistettiin mieheni kanssa illalla entrecote-pihvit joululahjaksi saadulla parilalla, kyytiin mahtui myös pariloitua kesäkurpitsaa ja tuoretta, keitettyä parsaa.  Kuvia ei ole, sillä ruoka lähti aika rivakasti suihin. Olen viime aikoina keittänyt parsan niin, että kuorin kuorintaveitsellä puumaisen kuoren pois, jättäen kukinnon päähän. Leikkaan vielä yleensä kannan pois, sillä se on kuivahko. Laitan padan porisemaan ja lisään keitinveteenhimpun suolaa ja ihan pienen lorauksen omenaviinietikkaa. Sitruuna voisi käydä myös. Tiedä häntä. Sitten keittelen parasatankoja vajaa kymmenisen minuuttia, tai kunnes ne pehmenevät sopivasti, mutta ei liiaksi. Pieni rapeus on plussaa. Parsat menivät kaikki kiltisti alas pihvin, kesäkurpitsan, valmispunaviinikastikkeen ja  viinin kera. Voimani palaavat. Tajuan sen pikkuhiljaa.

Tänään talo tarjosi sushia. Opimme maailmanmatkallamme niitä syömään, sushia, sashimia, kaikenlaisia pötkylöitä ja pätkiä. Kamalin kokemus oli tosin deitti mieheni kanssa vatsataudin päälle. Olin juuri päässyt pystyyn ja vatsa alkoi sietää ruokaa. Olin sitä mieltä, että jotain muuta, kuin raakaa kalaa, kiitos vaan. Ajelimme ja ajelimme, mutta mokomassa rantakaupungissa ei ollut mitään kunnollista ravintolaa, joka olisi sattunut silmiin. Niin siinä kävi, että pääsin sellaiseen paikalliseen sushi-ravintolaan, jossa mieheni oli työnsä puolesta ollut pari päivää aiemmin. Kokemuksena mahtava, autenttinen, turismipölyt karkoittava. Ainoa paha on se, että oikeassa japanilaisessa, hihnalla kiertävässä ruuassa katsotaan ruuan olevan sitä parempaa, mitä isompi raaka kalafile lepää riisipötkön päällä. Sellaisia mauttomia, limaisia silakkafileitä, ilman suolaa tai muuta helpottavaa tekijää. Muutamaan jäivät minulta, mutta kuten sanottu, elämystä muistelen vieläkin. Ei tullut ylös, se oli sen illan saavutus. Vähän huimaili tosin lähtiessä!

Tosiaan, se on taas perjantai-ilta. Jotenkin ajattelen, että pojilla oli varmaan kiva ilta. Koulun jälkeen isompi kävi korisharkoissa. Häntä oli kovin huvittanut, kun mennessään treeniin tapahtui jotain "randomia". Kaupungin edustusjoukkueen amerikkalaisvahvistukset olivat pistäneet lumisodaksi hallin edessä. Nooh, minä sain illaksi ystäväni iltateelle. Takka paloi, keitettiin teetä ja maisteltiin uutta valmiskakkua, vadelma-suklaamoussen makuista. Ei paha. Vaihdettiin viikon kuulumiset. Pienempi poikani oli toista tuntia "polluu ja rogee" lähimaastossa.

Kun isompi tuli koriksesta, hän kävi suihkussa ja lähti jo kaverilleen, tosin palaili ennen kahdeksaa. Hän oli törmännyt paluumatkallaan kuitenkin kulmilla vielä samaan "pollu ja roge"-poppooseen, josta pikkuveli oli jo kutsuttu kotiin. Hän päätti jatkaa vielä iltajuoksuilla. Jossain vaiheessa hengästynyt poikapoppoo paukkasi eteiseemme. Isompi vaihtoi housuja, mehua kului, pikkuveli lähti mukaan. Pojat hiippailivat, ehkä viisi yhteensä, kodinhoitohuoneen läpi ja kun kaikilla oli kengät jalassa ja housunnyörit kiristettynä, kuistin valot sammuivat, ovi raottui ja viuh-viuh-viuh- yksi kerrallan suhahtivat rosvot "mieron tielle" jatkamaan karkumatkaansa. Sain poikkeuksellisen myöhään, vasta yhdeksältä pojat sisään. Mikä riemu, kun pöydässä odotti monta lautasellista sushia! Pojat vetivät nopeat Karim Z. Yczkowiz- tuuletukset, "ii-hanaa, somelaista sushia" ja kävivät kimppuun.

Loppuviikonloppu tietää futsal-turnausta, koripallo-treeniä, reissua venemessuille ja kummitytön kaksivuotissynttäreitä. Pitänee lähteä sitten taas töihin lepäämään. Vaikka tällä viimeaikaisella tahdilla lepo on kumman vieras käsite sielläkään suunnalla.

Ammatillisuus koetuksella

Jos kertoisin kaiken, joutuisin varmaan vaikeuksiin. Tyydyn sanomaan, että tänään oli yksi elämäni kamalimmista työpäivistä. Olen saanut kuulla, minä, ylempi virkamies, minua vanhemmalta, asiaan kouluttautumattomalta henkilöltä tunnin verran kunniaani. En muista tällaista työpäivää ikinä. Luulen, että se liittyy siihen, että näytän nuorelta, vaikka lähestyn neljääkymmentä. Minua monesti luullaan harjoittelijaksi tai ainakin kymmenen vuotta nuoremmaksi elämän opettelijaksi.

Pahinta oli se, että en halunnut polttaa tilanteessa siltoja, (koska oikeasti ymmärrän kokonaisuuden, se on osa työnkuvaani), vaan vastasin kärsivällisesti faktoilla henkilön esittämiin tunnepohjaisiin, yksittäisiin kuohahduksiin ja laskin minuutteja. En voinut marssia ulos, sillä tilanteessa oli muitakin ihmisiä, keitä en halunnut loukata. En aio kertoa, kuinka tilanne jatkuu, mutta tiedoksi, että se jatkuu. Jokin ylpeys minullakin on. Raja tuli vastaan. Ensimmäistä kertaa koen jonkinlaista ammattiylpeyttä, jopa statusylpeyttä. Ei minulle saa asiaan perehtymätön tulla laukomaan asioita ilman seurauksia.

www.thesaleshunter.com

Ihmetyttää. Se, että on ammatillinen työntekijä, pitkän linjan puurtaja, on joskus vaikeaa. Muut saattavat tulkita sen saamattomuudeksi. Luulevat, että ei ole pokkaa sanoa. Itse taas katsoo, että tilanne ei ole sen arvoinen. Asioiden eteen on nähty jo paljon vaivaa kulisseissa, joten ei anneta yhden tietämättömän pilata koko projektia. Sellaista on työelämä.

Vanhempi poikani ei halunnut lähteä tänään kotoa mihinkään. Pojat soittelivat ja pyysivät luistelemaan. Ei jaksa, väsyttää, luistelu sattuu jalkoihin. Oman aikani raastoin poikaani, sanoin, että jo se nyt on kumma, että kysyntää olisi, mutta herra ei mene. Nyt olen tyytyväinen pojan omaan valintaan. Hän on istuskellut, katsonut telkkaria, pelannut isin kanssa pleikkaria, syönyt ja lopuksi uppoutunut pikkupoikana haalimaansa lego-kokoelmaan. Joskus varmaan tuollainen itsensä latausaika on ihan hyvästä.

Kööpenhaminan kävelykadun Lego-liikkeestä, vähän tuliaisia tuli hankittua. Periaate on vähän sama, kuin irtokarkeissa: ota rasiaan niin paljon, kuin mahtuu. Erikokoisissa purkeissa on eri hinnat.

Tarvitsen myös omaa latausaikaa. Arvatkaas, mitä tein viime yönä! No SIIVOSIN!!! On sitä jo pitkään odoteltukin. Aloitin iltakymmeneltä ja lopettelin puolenyön jälkeen. Nyt on koko koti imuroitu, tavarat ainakin suurimmaksi osaksi paikoillaan ja keittiö, eteinen ja kodinhoitohuone luututtu hikikarpalot otsalla. Ei tarvii tulla enää sanomaan, että en saa aikaiseksi. Kukaan muu tuota ei ole tosin tainnut sanoa, kuin minä ihan itse. No, tiedoksi, että sain aikaiseksi omalla tavallani, omaan aikaani.

Nothing to declare

I have about 15 different themes I could go on about today. Here's a few:

1. My work is sometimes a struggle. Life all in all is pretty much a struggle
2. I'm already so done with winter. Thank goodness it's only -5 degrees today, but the snowing has gone on for the whole day once more. I should post a picture of our garden, it has heaps up to a few meters of snow all around. One of these nights I'm just going to blow dry the whole place down!
3. It's an ongoing battle to beat the clock from ticking too fast. Food has to be done and laundry has to be washed, dishes have to be taken care of, homework needs to be done. I don't remember the last time I vacuumed the home. It's that serious.
4. I want to leave on a vacation right now, but I can't. No money, no time, not possible workwise and familywise.
5. I have lost my interest in cooking. In a few weeks' time all my enthusiasm to create lovely moments for the family at the table have completely vanished. No sauces, no herbs, no sizzling pans, no whisking or stirring. I can hardly stick a side of a salmon in the oven. I forgot to add salt. It's that bad.
6. I need sleep. Nothing more to declare about that one.
7. I have promised to host two parties in the near future, but my energy is so low that although I love putting parties together, I get rash from even planning the menu. I know that before any invitation, I would have to clean up for two days non stop. No particular interest.

Ok, enough with the whining. Here's a few pictures to demonstrate, why I'm sort of hands up today.

 

 

Nevertheless, life is good. Yesterday, I got to go to Ikea. This is what reminds me of Spring now. My little greenhouse is far from actually cultivating anything living, just plastic plants, but really, we don't have to tell any one!

 

 

Lauantai-illan huumaa

Tein Gorgonzola-etonaita. Tein myös valkosipuli-persilja-etanoita. Kaapissa odottaa vielä lohimedaljongit fenkolin ja bearnaise-kastikkeen kanssa. Takka loimusi, kynttilät jatkavat tunnelmaa. Lapset olivat niin onnessaan siivotusta, kauniista makkarista, että katsoivat siellä NHL-peliä vällyjen välissä iltayöhön kaksistaan. Tiesivät, että äiti ja isi pelaavat nyt lautapeliä ja maistelevat niitä etanoitaan.

Vanhempi lapseni pelasi tänään niiiin hyvin korispeleissä. Se on niin kahtiajakoista: istua siinä vieressä, kun poikasi juoksee kohti koria, mahtava tilanne, yksin karussa. Yleisö alkaa jo kohista, mutta syöttö on pikkuisen vajaa ja vastustaja nappaa sen. Hikeä pukkaa, takaisin puolustusasemiin, ei hetkeäkään lepoa. Varsinkaan tänään. Poikia oli eri syistä johtuen vain kuusi. Poikani pelasi siis tänään kaksi peliä lähes täysin ilman vaihtoja. Uskomaton kunto. Posket punottavat, hiki tirskuu lattialle, poika pyyhkii kesken puolustuskuvion silmäkuopistaan hikeä.  Silti ote säilyy, otteet on kuin miekkailijalla, kun poika hätyyttää vastustajaa, yrittää hämätä, tömistää eteenpäin, vaihtaa suuntaa lennossa. Se toinen kahtiajako? Kun kaikki osuu nappiin, lapsesi juoksee tavalla, jota et ikinä itse osaisi, niin fyysisesti, kovaa, taitavasti, syöttää nappiin ovelasti, toinen tekee siitä korin; tai toisinpäin: oma poika napsii pisteet ja tilanne alkaa olla jo niin rökitys, että oman joukkueen vanhemmat taputtavat jo vastustaajille, jos he korin saavat.

Hatunnosto nykynuorille. Mieheni juuri muisteli. Hän ajatteli, että on kova hiihtokisoissa, mutta niinpä poika X tempaisi vaihteen silmään loppusuoralla. Luuli olevansa kova paljoakaan harjoittelematta. Nämä meidän lapset ovat niin paljon harjoitelleet, että taidot alkavat olla kuin aikuisella. Minun pituisella 11-vuotiaalla alkaa jo hauis tervehtiä mehua juodessa, sitä eilen huvituksella seurattiin. Nosta lasia. Hauis: moro.

Taitaa olla uusi elämänvaihe käsillä.

Perjantai-illan tuskaa

Tänään tulin töistä, kaaduin sohvalle ja myönnyin lopulta haastamaan eteisaulassa pienemmän ja hänen kaverinsa koriksessa, pikkupallolla sisäkoriin. Kumma kun juuri äidin refleksit olivat niin hitaat, että aina se kori vaan suhahti läpi. Pienten voitonriemua.

Menin kauppaan. Nopea silmäys olisi voinut kertoa myös, että olin live-jaksossa "maailmanlopun odottajat"-sarjassa. Sentasoista maailmanlopun meininkiä oli tarjolla lähimarketissa perjantaina klo 17. Hyllyt tyhjenivät ja ihmiset kaahasivat kärryillään neljän kaistan leveydellä. Kerran törmäsin nuoreen tyttöön, ihan vaan ajoin päin. Kiitos anteeksi juu. Salaa toivoin, etten tapaisi ketään, ennen kuin olisin saanut tehtyä jotain hiuksilleni. Turha toivo. Korisäiti broileritiskillä, eräs töissä tutuksi tullut virkamies paprikoita valikoimassa. Maitohyllyllä nainen, jonka kanssa olen istunut toissapäivänä palaverissa. Joitain mainitakseni. Ylimalkaisia nyökkäyksiä ei lasketa.

Sitten tuli täysi nuupahdus. Olin ostanut ruokaa niin suurella summalla, että en kehtaa sanoa, mutta silti, oliko minulla mitään tälle illalle? En jaksa heittää broileria uuniin, siinä menee puolitoista tuntia. En jaksa keittää riisiä tai paistaa suikalekinkkua. En kertakaikkiaan jaksa sitä asiaa, että minulla on nyt neljä mozzarellaa jääkaapissa, mutta ei yhtään tomaattia mozzarellasalaattiin. Sämpyläainekset sentään huomiseen harrastusbuffettiin sain aikaiseksi ostaa kaikkine täytteineen.

Kyllä minä vatsani osaan täyttää, ettei nyt kenenkään tarvitse tästä aiheesta huolestua. Muchos nachos-tyyppinen viritelmä lähti syntymään ja kaivauduin peiton alle telkkua katsomaan nachot lähes kirjaimellisesti kainalossani. Mieheni oli jo ehtinyt viedä pojat välissä parturireissulle. Nukahdin. Ennen ihanaa unta tekstasin: "onko pojilla kamala nälkä, tarviiko ruokaa vai voinko nukahtaa just". Vastausta ei kuulunut. Siispä lipesin tästä todellisuudesta. Heräsin tekstariin. "Sori, en kuullut viestiä, ollaan autossa jo kova on nälkä, jos jotain voit laittaa siihen kun tullaan". Tänks.

Seuraavat kolmisen tuntia, en kertakaikkiaan ymmärrä, mitä tein. Makasin eri tuoleilla eri asennoissa, heitin silloin tällöin jotain niistä neljästä ostoskassista jääkaappiin. Ohjeistin lapsia erilaisissa asioissa, makailin eri sängyillä. Mielessäni olin jo siivonnut makkarin (sieltä löytyi kolme puoliksi purkamatonta reissulaukkua)ja vessat, siistinyt olkkarin, laittanut tiskit, tehnyt jotain hyvää ruokaa ja siinä sivussa viikkaillut niitä pyykkejä, jotka edelleenkin ovat metrin korkuisena pinona kodinhoitohuoneen pöydällä.

 

Sitten sain tarpeekseni. Nyin petivaatteet irti sängystä, pöläytin peitot ulkona ja vaihdoin uudet, joululahjaksi saadut Marimekon pussilakanat. Otin rätin kauniiseen käteen ja pyyhin pölyt yöpöydältä ja siivosin karmean sotkun kampauspöydältä. Lajittelin hermojani menettämättä joka ikisen typerän sukan ja kerraston laukkujen pohjilta ja vähän laukkujen vierestäkin. Tyhjensin tiskikoneen, täytin sen uudelleen ja laitoin sen päälle. Pesin koneellisen ovenkarmeilta ja tuolien selkänojilta löytyneitä pyyhkeitä. Laitoin ne pikapesun jälkeen kuivuriin ja täytin jo uudenkin koneen. (Niin, ja tyhjensin sen koneellisen kuivurista, jonka olin sinne heittänyt klo 2 viime yönä. Jos pikkuisempi poika ei olisi ymmärtänyt alkaa yskimään klo 2, vanhempi poika olisi ollut vallan riemastunut tänään, kun oli aamupeliin lähdossä ja kaikki pelivaatteet märkinä koneessa. Äiti siis tavallaan pelasti taas kaiken). Vielä sokerina pohjalla viikkasin ainakin koneellisen puhdasta pyykkiä ja kiikutin niitä edes takaisin eri huoneisiin. Vaihdoin myös isomman pojan petivaatteet mielijohteesta. Oli se jo aikakin.

Joku saattaa nyt ajatella, että missä avut. No, sitähän minäkin aina välillä pohdin. Tällä kertaa yksi apu oli kolaamassa pihaa selkäkipuisena. Yksi apu oli istunut matikan läksyjensä kimppuun ja se kolmas apu oli auttanut minua hetken petivaatteiden kanssa.

Nyt en aio olla enää yhtään super, vaan taantua levän tasolle. Sitä odotellessa!