Epätoivottuja vieraita

Sivuillani on epätoivottuja vieraita.

Niitä on aina ollut, mutta nyt niitä on enenevissä määrin. Ihmeellisen kuuloisilta sivustoilta on käyty 10, 20 tai 30 kertaa blogissani. Kun googletan sivustoja saan linkkejä, joissa ihmiset valittavat urkintasivuista ja kyselevät neuvoja, kuinka ne saa estettyä. Eipä paljon mitenkään, luulisin. Internet kun on vapaa temmellyskenttä.

En uskalla laittaa tänne mitään kovin henkilökohtaista, mutta en myöskään halua enää laittaa tänne kivoja kuvia omista tunnelmistani. Tyhmää on myös se, että kun tulee katsomaan blogiaan jonkun päivityksen jälkeen, huomaa kävijämäärän pompanneen: hetkeksi saattaa hairahtua ajattelemaan, että oikeasti joku oli kovin kiinnostunut, kunnes totuus selviää.

On myös epäilyttävää, että suomenkielisiä sivujani luetaan olevinaan kovin tiheään tahtiin Kaakkois-Aasiassa ja itäblokin maissa.

Taas vaihteeksi pohdin, että mitä tässä tekisi. Sillä välin voin raportoida, että basilikat ovat jo yli viisisenttisiä ja niitä tulee paljon. Oregano nousee myös. Orvokkejakaan en ole tappanut. Että elämää ylläpitäessähän tämä...

Salsaa ja ystävyyttä- resepti ja tunnelma

Hei vaan kaikille!

En ole suinkaan hävinnyt planeetalta, mutta elämä on vienyt etusijan arjessa.
Niin mielettömästi on mahtunut touhua viime päiviin ja viikkoihin, että ihan huimaa. En pysty enkä aio raportoida kaikkea.

Pääpiirteissään elämä on kuitenkin ollut hyvää. On seurattu kevään tuloa sivusilmällä kun on juostu auton ja kodin väliä. Piha alkaa nyt alkaneen helteen toimesta kukoistamaan ja oikeastaan tulin moikkaamaan tänne ihan hikisenä ja multaisena- olen taas elossa, kesä on tullut puutarhaan!

Muita mainittavia asioita ovat olleet ison pojan kolmen päivän leirikoulu Pajulahden urheiluopistolla (äiti, se oli kuin lintsi, mutta vielä parempi, se oli niinku urheilun lintsi!), tiukka fanitus- ja varainkeruurupeama korisliigan finaalipelien yhteydessä (niinä päivinä ei syöty töiden jälkeen, vaan kaasutettiin suoraan hommiin), on kait arkeen mahtuneet ne tavalliset treenikuviot ja läksyhommatkin. Ruokaakin olen muistaakseni tehnyt. Vieraita kestitsin viimeeksi tänä viikonloppuna, kun rakkaat ystävät lapsineen tulivat viikonloppukylään Turun suunnalta. Lapset liimautuivat toisiinsa koko viikonlopun ajaksi ja aikuiset saivat omaa kivaa niin lätkää jännittäessä, pitkillä kävelylenkeillä, kuin euroviisuvalvojaisissa. Yksi uusi reseptikin on: keksin tehdä euroviisukatsomoon salsaa nachoille.

Salsaa illanistujaisiin n. 10 hengelle:

10 tomaattia
1 punasipuli
2 valkosipulinkynttä
tomaattipyrettä t(tai ketsuppia) maun mukaan
suolaa
mustaa pippuria rouhittuna
yhden limen mehu
(tuoretta korianterisilppua tai vaikkapa persiljaa, jos eksotiikka riitttää jo)

Kuutioimme vierailevan ystävän kanssa tomaatit, sipulit ja valkosipulit höpistessämme kuulumisia, sillä viime tapaamisesta oli vierähtänyt jo kaksi vuotta. Paljon oli tapahtunut yhteisille tuttaville, omat lapset olivat kasvaneet ja siinä samassa uskaltauduimme myös myöntämään omia heikkouksia ja huolia toisillemme. Elämä on kovaa nykyajan lapsiperheissä. Kaikki on periaatteessa hyvin, mutta sosiaalisia paineita, kaveripaineita ja monia muita ihmetyksen aiheita löytyy niin paljon, että tunnollisempi äiti saattaa siinä yöunensa menettää. Lapset pelasivat tosin täysin vailla huolia biljarditurnausta olohuoneessa ja miehet olivat uppoutuneet "male bonding"-hetkeensä ihmetellen Sveitsin lätkän MM-finaaliin menoa ja siinä samassa "no mitäs oot puuhannut"-juttuihinsa.

Lisäsin pikkuhiljaa tehosekoittimeen aineksia (kiitos äiti) ja keksin tuon pyreen/ketsupin, sillä tomaatti menee oudon vaaleanpunaiseksi sekoittuessaan. Kannattaa jättää rakenne vähän hiomattomaksi, kukaan ei halua täysin sametinsilkkistä salsaa. Pitää olla sattumia. Tarjoillaan nachojen ja ranskankerman, jalopenorenkaiden ja chipotle-salsan kanssa.

Lisään myöhemmin kuvia, nyt adios, menen leikkuroimaan ruusupuskia! Mahtava helle, mittari näyttää varjossa 25,7 astetta! Herään sittenkin henkiin!!! Elämää on olemassa!!!

Asiasta kukkaruukkuun

Asiaa voi tehdä joskus vaikka kukkaruukusta. Meidän pihalta löytyi edellisen asukkaan jäljiltä tällainen hökötys, jossa oli vanhoja, kuolleita kukkasipuleja. Meinasin jo heittä koko rumiluksen pois, mutta sitten keksin, että eikös nykyisin kaikkea tuunata uusiokäyttöön.

Ennen

Ostin marketista orvokkeja, santapaperia ja valkoista petsausmaalia. Kaivelin autotallin perältä multapussin. Aivan ensin oli tietenkin istutettava kukat, sillä kauneus ennen kaikkea! Jos olisin maalannut ensin, en olisi saanut ehkä istutettua kukkia, olisin vain sotkenut vastamaalatun pinnan mullalla. Joten ensin kukat boksiin, hop! Sitten hioin tärkeän (osaavan?) näköisenä kaikki pinnat harjasin pölyt pois ja maalasin pinnat valkoiseksi. Aikaa meni yhteensä ehkä vajaa tunti. Tällainen tuli.

Jälkeen

Tässä projektissa oli varmasti jotain aurinkovaikutusta. Nyt ilma näyttää pilviseltä, enkä yht' äkkiä ole ollenkaan motivoitunut ulkohommista. Kesää ja hellettä sen olla pitää!

Kipsejä, koripalloja, kukkia ja kaikkea muutakin.

No ei ehditty vielä vappupäivän iltana huokaisemaan, kun jo odotettiin polilta viestiä. Kyllä vaan, oikea käsivarsi oli pienemmällä pojalla murtunut. Onneksi ei ollut mikään iso lovi, eikä koko luun poikki edes. "Uaaa, miten sit se Viron turnaus, uaaaaa..."

Eipä yksi kipsi ole meitä paljon ehtinyt rajoittamaan. Ei ehditty kovin järkyttymäänkään, ennen kuin jo kuultiin, että saattaisi olla mahdollisuus saada koko hökötys pois jo kolmessa viikossa. Pieni toivo elää vielä pojalla siitä, että käsi tulee kuntoon. Hänellä on ollut nyt huonoa tuuria noissa kauden pääpeleissä, viimeeksi nilkutettiin, nyt ollaan käsipuolia. Onneksi ei käynyt pahemmin.

"Äiti, mie osaan kyl jo kirjottaa, skuutata ja pelaa korista vasemmalla kädellä!" Totesi äsken iloinen poika pihamaalla.

Äiti, mie osaan vasemmalla

Mieheni oltua pari päivää työreissussa, meidän elämään on mahtunut niin paljon kaikkea hauskaa, että eihän tässä edes huomannut yksin kotia pyörittävänsä. Yksi poikien kevään, ja varmaan lapsuusajan kohokohdista oli viime päivien koriskotijoukkueen huima taistelu kotiareenalla korisliigan huipulle. Ei nimittäin puuttunut siitä salista ääntä, taputusta, tömistystä, huitomista, karjumista, tuuletusta ja muuta sen sellaista. Vanhempi kuljeskeli vielä iltahämärässä pitkin kotia ja toisteli "siis mä en voi uskoa tätä". Nuorempi, pilke silmäkulmassa, kuten aina, kävi pyytämässä uuteen kipsiinsä ihailemansa amerikkalaisen koripalloilijan nimmarin.

Bougainville. Repsahdin marketissa paljon Afrikan lapsuusmuistoja herättävään kukkaan.

 

Tunnelman tasaannuttua sain ihan oman, hiljaisen iltani kotona. Vain minä, kynttilöitä, hyviä, nauhoitettuja TV-sarjoja ja vapun herkkuja vielä kaapista.

Ei ole nyt juhlinnalla taas loppua. Isompi poika kierteli pihaa kuin kissa pistoksissa, oli lähdössä kaverin synttäreille, viemisinä uusia tuunausosia kaverin skuuttiin ja jonkun "legendaarisen" skuuttaajan nimmari kiinnitystarrassa. Tiedossa oli kuulemma iso pizzatilaus ja jääkiekon MM-kisojen avauspeli. Taisi olla tärkeintä se, että näillä synttäreillä vastuu oli siirretty jo sankarin isoveljelle, eikä vanhempia ole mailla halmeilla. Turvallista itsenäisyyden harjoittelua, parin korttelin päässä.

Ulkoa kuuluu kova kolina ja kalke. Mieheni oli sitten ostanut uuden pihakoripalloverkon ja ison päätylevyn, sekä muutaman uuden osan kipsipojan skuuttiin. En aio osallistua projektiin. Olisin keksinyt monta, ehkä jopa hyödyllisempää projektia. Kuitenkin tiedän, että noista jutuista tulee tämän kesän hittejä. Väistyn siis taka-alalle ja otan oman hetkeni orvokkeja istutellen. Jos innostun, saatan kylvää porkkanat ja salaatit sisäruukkuun. Ne ovat olleet jo jonkin aikaa meillä odottaen rouvan inspiraatiota. Nyt se taitaa iskeä.

Olen valmis myös raportoimaan alimittaisista porkkanoista, reikäisistä lehdistä ja säälittävistä versoista. Projektihan tästä tulee, sille ei voi mitään.

 

Aamulla tämän kipaleen kertosäe soi päässäni ennen kuin avasin silmäni. Ajattelin, että kaikkien väsymyksien ja ahdistustenkin keskellä on aamu, jolloin voin herätä auringon paisteeseen, keittää kahvin ja hyräillä tätä. Kaikki on meillä kuitenkin tosi hyvin ja siitä saan olla iloinen. Tässä videossa on ehkä vähän erilainen taustatilanne, mutta mukavan hyväntuulista toimintaa silti.

It's a beautiful day

 

 

(lähes) Onnistunut Vappu

Tässä muutama kuva meidän vapun herkuista. En oikein tohdi ihmisiä tänne laittaa esille. Meillä oli vappuaattona ystäväperhe naapurustosta kylässä, syötiin hyvin, lapset sotkivat perinteisesti pihan spray-serpentiinillä ja kaikella mahdollisella. Iltayöstä vielä "hiljennyttiin" porukalla katsomaan illan jalkapallo-ottelua. Tänä aamuna annoin itselleni luvan nukkua vähän pidempään, vaikka vanhemmat olivatkin tulossa brunssille. Niinhän siinä kävi, että brunssi muttui lounaaksi, mutta savulohi, salaatit, mansikat, parmankinkkuun käärityt melonit, parit pannut etanoita ja kevään ensimmäiset parsat olivat kyllä kieltämättä aika hyviä. Päälle upeita cupcake-luomuksia ja munkkeja. Kyllä herrasväen kelpasi.

 

Nyt ilta alkaa jo olla käsillä, vanhempi lähti vielä isin kanssa kentälle "vetelemään", mutta nuorempi lepuuttaa sohvalla kättään. Scoottasi eli potkulautaili itsensä solmuun. Nyt käsi on siteessä, kipulääke annettu ja odottelemme illan piristykseksi röntgenaikaa keskussairaalalle. Mahtavat pirskeet, sanoisin... huoh...