Kävin läpi valokuvia, joita otin viime keväänä pihastani. Olin niin lapsellisen innostunut siitä, että pitkän ja lumisen, pimeän ja ryydyttävän talven jälkeen maasta alkoi kuin orkesterinjohtajan käskystä nousta pieniä taimia. Ne olivat vielä niin hentoja ja herkkiä alkukesän sateessa.
Tänään tuntuu ensimmäisen kerran, että kuinkahan tästä tulevasta talvesta taas selvitään. Minun on pakko yrittää ottaa itsestäni henkistä niskalenkkiä. Vaivun joka syksy vähintäänkin lievään ahdistukseen ja ainoa toivoni on, että kevät joskus tulee taas aurinkoineen ja linnunlauluineen. Tänä vuonna olen muuttanut taktiikkaa. Yritän, kaikesta kiireestä huolimatta, nähdä hyvän jokaisessa päivässä. Olen päättänyt, että en ahdistu voimattomuuden tunteesta, näköalattomuudesta, pimeydestä, puisevasta arjesta tai valtavasta työtaakasta.
Minulle vaikeimpia ovat hetket juuri ennen lasten nukkumaanmenoa. Koko iso koti on vielä ihan pommin jäljiltä, "oma aika" ei ole vielä alkanut ja vielä on viimeiset hyväntuulisuudet jäljellä ennen kuin voi laittaa takan rätisemään tai saunan päälle. Niiden jälkeen sujuu jo iltatiskin laittaminenkin paljon paremmalla fiiliksellä.
Esimerkinomaisesti voisin mainita, että kumpikin poika kävi omissa harjoituksissaan. Otin nuoremman suoraan töistä auton kyytiin. Vein hallille. Tulin kotiin, hoputin seuraavan matkaan. Vein omalle hallilleen. Otin nuoremman kotona vastaan isänsä tuomana, patistin suihkuun, laitoin tekemään läksyt. Sitten otin seuraavan poppoon vastaan, isi oli onneksi soitellut kotimatkalla, että mitä jos tuotaisiin iltapalaksi pizzat.
Kyllä kelpasi.
Nyt alkaa se viimeinen illan puristus. Nuorempi pänttää isinsä kanssa makkarissa uskonnon kokeeseen (en menettänyt hermojani, kun kirja olikin jäänyt kouluun. Lukekoon lasten Raamatusta ja uskonnon vihosta). Kohta alan kuulustella vanhemmalta vielä loput biologian kokeeseen. Tosi paljon kiinnostaa rahaksammalet, puolukan lisääntymiset ja ekosysteemin energiatuotanto. Puuh. Sitten vielä pistän pojan silmäilemään ylihuomisen enkun kokeen alueen, sillä hänellä on huomenna peli toisella paikkakunnalla illalla, joten luvut jäävät tosi vähälle.
Valo voittaa, elämä voittaa?


